Hyvä talvitakki osa 1

Kaivoin eilen talvitakkiarsenaalini esiin, hieman myöhässä tosin. Täällä kun on ollut jo muutamaan otteeseen ainakin kymmenen astetta pakkasta, joten toppatakkien ja paksumpien villakangastakkien esiin kaivaminen oli välttämätöntä, sillä palelen todella helposti. Täytyy kyllä myöntää, että muistikuvani takkivalikoimastani olivat hieman kultaantuneet reippaan puolen vuoden aikana. Siksi päätinkin kirjoittaa ensimmäisen postaukseni villakangastakeista.  Takin huoltaminen ja lämpimyys ovat materiaaleista pitkälti kiinni, ja käytännöllisyys käyttäjän toiveista, takin mallista ja materiaaleista kiinni.

Villakangas-nimitystä käytetään yleensä kudotuista kankaista, jotka ovat kokonaan tai osittain lampaan villasta tehtyä. Villakankaassa voi olla myös alpakkaa, angorakanin karvaa, kashmirvuohen karvaa, angoravuohen karvaa (mohair), cashgoraa (kashmir- ja angoravuohen risteytys), kamelinkarvaa tai  laaman karvaa. Jokainen näistä villoiksi luettavista karvatyypeistä on hieman erilainen ominaisuuksiltaan, ja usein niitä lisätään villakankaisiin pieniä määriä (1-20%) kankaan ulkonäön, pehmeyden, sileyden tai kestävyyden parantamiseksi. Usein etenkin kashmir, cashgora, angora (kaninkarva), kamelinkarva, mohair  ja alpakan karva lisätään kankaaseen tuomaan kankaalle lisää hintaa ja vakuuttamaan asiakas takin laadusta, sekä lisäämään ostohalua tuotteesta kumpuavan luxuksen takia.

Useimmiten villan kanssa villakankaassa on kuitenkin polyesteria, polyamidia, viskoosia, akryyliä tai pellavaa (materiaalit yleisyysjärjestyksessä yleisimmästä alkaen). Koska lampaanvilla itsessään on venyvää, joustavaa, kiharaa, sitkeää, helposti vedettäessä katkeavaa, lämmintä ja painavaa, siihen usein lisätään tekokuituja (siis muovia) kuten polyesteri, -amidi ja (poly)akryyli keventämään, lujittamaan ja halventamaan kangasta. Pellava on täysin luonnollinen ja hengittävä, pellavakasvin varsista saatava kuitu. Sitä käytetään lujittamaan villakangasta pieninä pitoisuuksina, koska se ei ole kovin hyvä lömmöneriste toisinkuin villa, sekä lisäämään kankaaseen kiiltoa. Pellava on kuitenkin raskas ja helposti rypistyvä materiaali, joten se ei ole läheskään niin suosittua kuin tekokuidut. Viskoosi taas on muuntokuito, joka käy varsin samantyyppisen valmistusprosessin läpi kuin paperi matkallaan selluloosasta kankaaksi. Viskoosi valmistetaan yleisimmin havupuujätteestä, eukalyptuksesta tai puuvillajätteestä. Viksoosia lisätään villakankaisiin antamaan kestävyyttä, parantamaan kankaan laskeutuvuutta, sekä halventamaan ja keventämään kangasta.

Villan tärkempiä ominaisuuksia ovat lämmöneristävyys, lämmöntuotto (kostealla säällä kuituun imeytyvä kosteus tuottaa lämpöenergiaa), helppo puhdistuvuus, paloturvallisuus, itsestään oikenevuus,  muovautuvuus ja helposti värjättävyys. Villa on kuitenkin arka kuumuudelle, koille ja alkaleille (pyykinpesuaineissa). Villakangastakki säilyy käyttämättömänä parhaiten hieman normaalihuoneistokosteutta kosteammassa tilassa puuvillaiseen pukupussiin pakattuna (koska tekokuituinen pukupussi ei hengitä, joten villa ummehtuu ja saattaa mennä pilalle) muutaman koita karkoittavan setripuupallon kanssa. Villavaatetta ei missään nimessä kannata säilyttää kuumassa ja kuivassa pannuhuoneessa, sillä villa heikkenee, kovanee ja sähköistyy kuivuessaan.

Villakangastakki on paras apu kylmään varsinkin rannikolla asuville, sekä järviryhmittymien (kuten saimaa) äärellä asuville. Vilakangastakki on tyylikäs päällysvaate, ja klassikkomalleja löytyy moneen makuun. Oikein pidettynä (säilytettynä ja pestynä) laadukas villakangastakki kestää siistinä käytössä neljästä vuodesta kahteenkymmeneen vuoteen. Halvemmat villakangastakit (joissa villojen yhteenlaskettu osuus on alle 50%) kuluvat "käyttökelvottoman" nukkaisiksi usein jo toisen käyttötalven aikana.

Kun ostat uutta villakangastakkia tarkista hinnan ja ulkonäön lisäksi myös materiaali. Kaunis ja laadukkaalta näyttävä takki voi olla kallis investointi pidemmän päälle, mikäli materiaalista on yli 40% tekokuituja ja kangas on kudottu paksuista langoista, tai ohuista langoista ja harvaan.  Etenkin polyesteri ja akryyli aiheuttavat usein kankaan pintaan epäsiistejä nyppyjä, joita on hankala poistaa ilman nypynpoistajaa (”nyppyriä”).  Esimerkiksi paksulankaisesta kankaasta tehty takki, jossa on 35% villaa, 20% pellavaa/viskoosia/kasviperäistä kuitua ja 45% polyesteriä, joka maksaa yli 60 euroa on ehdoton ei, ellei halua olla kokoajan ”nyppyröimässä”, pesettämässä ja palelemassa. Tällainenkin käveli kerran kaupassa vastaan, ja sehän tietenkin näytti aivan mielettömän hyvälle ja tuntui laadukkaalle. Yksi vilkaisu materiaalilappuun sinetöi päätöksen jättää takki kauppaan, enkä ole katunut hetkeäkään.

Tekokuidut ovat myös taipuvaisia keräämään likaa itseensä, toisinkuin villa. Villakangastakin pesu voi olla vaivalloista, sillä usein se vaatii kemiallisen pesun pesulassa. Helposti likaa itseensä keräävä takki voi tulla todella kalliiksi, sillä pesulahinnat ovat takin pituudesta riippuen yleensä vähintään 20 euroa kappaleelta. Vaikka villakangastakin pesuohjeessa lukee että takin voi pestä koneessa, suosittelen ettette kokeile sitä ainakaan ensimmäisenä. Usein takki saa pahoja ”nyppyvaurioita”, sisuskalut menevät väärille paikoille (esimerkiksi olkatoppaukset, jotka yleensä kuuluvat jokaiseen villakangastakkiin, voivat kulkeutua väärille paikoille ja takki näyttää hölmöltä), kangas menee pilalle/kuivahtaa/väri samenee väärän pesuaineen takia ja kuivattaminen voi olla miltei mahdotonta ennen kuin villa alkaa haiskahtaa märälle koiralle.

Jos takki ei kuitenkaan ole niin tärkeä ja yllytyshulluutta piisaa, pese takki villanpesuohjelmalla 15-40 asteessa (väljässä vedessä, vähän mekaanista rasitusta ja kevyt ja lyhyt linkous, noin 400-500 kierrosta minuutissa) ja muista käyttää villalle ja silkille tarkoitettua pesuainetta. Jos peset villaa sisältävän vaatteen normaalilla pesuaineella, on tulos sama kuin pesisit omat hiuksesi konetiskiaineella. Villanpesuaineissa ei ole villalle haitallisia alkaleita, ja se palauttaa villan pehmeyden ja sileyden, aivan kuin hiuksiin laitettava hoitoaine. Myös pesulämpötila on hyvä pitää tarpeeksi viileänä, ettei kuuma vesi liuota villan tärkeitä rasvoja ja ”kypsennä” kuituja, muuten kangas saattaa huopua ja päästää väriä. Villan kuivatus tapahtuu yleensä tasossa, välillä vaatetta käännellen ja muotoon aseteltuna. Villakangastakki kannattaa kuitenkin kuivattaa kunnon takkihengariin (leveä hangari, joka matkii hartioita muodollaan) ripustettuna, mikäli takki on yksivärinen eikä ole päästänyt väriä pesussa tai pesukoneesta otettuna. Mikäli takki päästä väriä pesussa ja tiputtaa sitä koneesta otettaessa, järkevin kuivatustapa on silloin tasossa hyvin ilmastoidussa tilassa (jossa on lämmintä ja kuivaa) niin kauan kunnes vettä ei enää tippase. Sitten takin voi siirtää hengariin kuivumaan ja toivoa ettei kuivassa vaatteessa ole värirantuja.

Seuraava postaukseni jatkaa talvitakkiteemaa käsittelemällä turkiksia ja toppatakkeja. Voit lähettää kysymyksiä sähköpostiini. Nahkatakkeja en käsittele talvitakkisarjassani, sillä ne kuuluvat enemmän väliaikatakkeihin. Seuraava teksti ilmestyy sitten kun ilmestyy, sillä tämä ei ole eikä tule olemaan elämäntyöni J